Istanbulin sopimuksella tarkoitetaan Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisemisestä. Suomessa sopimusta sovelletaan kaikkiin perheväkivallan uhreihin, eli myös miehiin ja sukupuolivähemmistöihin.
Ennaltaehkäisyn lisäksi sopimukseen kuuluu velvoite uhrien suojelusta ja tekijöiden saattamisesta vastuuseen. Istanbulin sopimus on merkittävä, sillä se on ensimmäinen laaja sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Sopimus pyrkii luomaan yhtenäisiä käytäntöjä, joilla saadaan samantasoista suojaa ja tukea kaikkialla EU:ssa.
Sopimus tuli Suomessa voimaan vuonna 2015, mutta useiden asiantuntijajärjestöjen mukaan Suomi ei ole täyttänyt sen tavoitteita. Erityisenä ongelmana pidetään sitä, että nykyiset resurssit ovat täysin riittämättömiä, jotta Istanbulin sopimuksen vaatimat toimenpiteet voidaan panna täyteen. Istanbulin sopimuksen velvoitteiden ja suositusten täyttämiseksi ei ole budjetoitu ollenkaan erillistä rahaa. Rakenteet ovat puutteelliset, eikä järjestöjä hyödynnetä tarpeeksi sopimuksen täytäntöönpanossa ja toteutumisen seurannassa.
Monia väkivallan muotoja jää tunnistamatta, ja täten niitä ei päästä ennaltaehkäisemään. Tällaisia teemoja ovat mm. ihmiskauppa, hyväksikäyttö ja pakkoavioliitot. Kansalaisyhteiskunnan toimijoita hyödyntämällä yhä useampia väkivallan erityispiirteitä voitaisiin tunnistaa.
Feministiset vaalit -kampanjassa haluamme nostaa uudelleen esille Istanbulin sopimuksen toteutumisen. Vaadimme, että Suomi varaa Istanbulin sopimuksen täyttöönpanoon riittävät resurssit ja täyttää allekirjoittamansa sopimuksen vaatimukset. Sopimuksen toteutus ei saa jäädä sarjaksi irrallisia tekoja. Valtion välinpitämättömyys uhrien aseman edistämisessä ja väkivallan pysäyttämisessä vaikuttaa osaltaan siihen, millaisia asenteita ihmisillä on väkivaltaa kohtaan.
Vaadimme, että seksuaalisen väkivallan uhrit ja seksuaalisen väkivallan uhrit saavat lisää matalan kynnyksen palvelukeskuksia eri puolille Suomea. Turvakotipaikkoja on lisättävä sopimuksen vaatimalle tasolle ja lähisuhdeväkivallan uhreille tulee olla myös matalan kynnyksen palveluita. Uhreilla on oltava oikeus saada tietoa, tukea ja turvaa. Väkivallantekijöitä on rankaistava, ja uhrit ovat oikeutettuja saamaan korvauksia kärsimyksistään. Valtion on aina tutkittava väkivaltaepäilyt ja nostettava syyte tekijöitä vastaan.
Leena Pihkala
Feministiset vaalit
Naisasialiitto Unioni
Lähteet:
Valtioneuvosto
Ihmisoikeuskeskus
Naisjärjestöjen Keskusliitto
#SayNoStopVAW